Nyt jo alle 90 kg! Tuntuuhan se kivalle, että paino putoaa, vaikka nämä kilot ovatkin vain nesteitä.
Aamupalaksi olen tällä viikolla syönyt tuorepuuroa. Illalla olen sekoittanut 1 dl kaurahiutaleita ja Valion sokeritonta mehukeittoa ja laittanut jääkaappiin yöksi. Aamulla sitten vain hetkeksi mikroon lämpiämään. Paljon parempaa kuin Nutrilett-pirtelö ja kaloreitakin pikkuisen vähemmän. Saapa myös vähän lisää kuituja.
Kahvia on muuten alkanut nyt dieetillä kulumaan. Jännä sinänsä, sillä ennen kuuria en juonut kahvia kuin pari kertaa viikossa, tuolloin join teetä. Nyt pitäisi mieluummin juoda vihreää teetä, mutta varsinkin aamulla pitää saada juotua kahvia parikin isoa (Teeman isoa) kupillista.
Tänään mulla on kampaaja. Pelottaa suorastaan, kun en ole täältä vielä löytänyt hyvää leikkaajaa, aina on hiukset nirhattu kummasti. Jos nyt antaisi ehdottoman veitsikiellon, vaikkakin mikäli kampaaja on nirhauksen ystävä, niin saahan sillä saksen terälläkin nirhattua.
Tänään oli myös palkkapäivä :) Siirsin matkasäästötilille suurimman osan, ja kunhan ne ovat siellä, niin saan maksettua loppumatkan. Lähden tyttären kanssa toukokuussa Kreikkaan. Miehet saavat jäädä kotiin. Se on sitä mitä tarvitsen melko raskaan vuoden jälkeen... Lämpöä ja lepoa. Saa nukkua myöhään (mikäli raskii olla pois auringosta), ja varsinkin saa mennä aikaisin nukkumaan! :) Illalla raflaan syömään hyvää ja ennen kaikkea jonkun toisen tekemää ruokaa. Ja kyllä sen yhden siiderinkin voi juoda vaikka onkin lapsen kanssa.
Eilen sovitinkin mun viimekeväisiä bikineitä. Nyt ne olivat ihan sopivat. Toivon kuitenkin kovasti, että joudun ostamaan uudet ja paljon pienemmät ennen matkaa. Nuo nykyiset ovat kuitenkin yllättävän hyvät tämmöiselle makkaralle, mustat ja yksinkertaiset. Kuvittelin ensin, että uimapuku olisi parempi. Huh huh... Vatsan pullotus näytti ihan hirvittävälle kaikissa mitä sovitin. Rintani ovat kuitenkin aika pienet, joten maha näytti kyllä hurjalta. Lihavana en kyllä tykkää tuosta bikinien sovittelusta, itku meinaa tulla moneen otteeseen. Siinäkin hyvä syy nyt pitää Nutrileteista kiinni :)
keskiviikko, 10. helmikuuta 2010
tiistai, 9. helmikuuta 2010
Itku.
Mummuni kuoli tänään.
Hän sai viime viikolla infarktin, jonka vuoksi joutui sairaalaan. Viimeiset päivät vietti kotipaikkakuntansa terveyskeskuksessa väsyneenä, mutta ihan järjissään. Viikon hän ehti "tehdä kuolemaa", onneksi se meni nopeasti.
Mä olen itkenyt pitkin viikkoa, tänään nyt eniten. Tuntuu pahalta, koska olen mummulle katkera. Itken varmaan enemmänkin sitä, ettei minulla ole ollut mummua joka olisi näyttänyt välittävänsä, kuin sitä että hän on kuollut.
Mummulleni vain yksi lapsi oli tärkeä. Tärkeitä olivat myös tämän Pojan lapset ja lapsenlapset. Vaikkakin hän on nyt kuollut, niin ei se häntä muuta paremmaksi kuin oli. Piste.
Ja itku.
Hän sai viime viikolla infarktin, jonka vuoksi joutui sairaalaan. Viimeiset päivät vietti kotipaikkakuntansa terveyskeskuksessa väsyneenä, mutta ihan järjissään. Viikon hän ehti "tehdä kuolemaa", onneksi se meni nopeasti.
Mä olen itkenyt pitkin viikkoa, tänään nyt eniten. Tuntuu pahalta, koska olen mummulle katkera. Itken varmaan enemmänkin sitä, ettei minulla ole ollut mummua joka olisi näyttänyt välittävänsä, kuin sitä että hän on kuollut.
Mummulleni vain yksi lapsi oli tärkeä. Tärkeitä olivat myös tämän Pojan lapset ja lapsenlapset. Vaikkakin hän on nyt kuollut, niin ei se häntä muuta paremmaksi kuin oli. Piste.
Ja itku.
Kolmas aamu.
Tänään aamupaino oli 90.3 kg!:) Odotan kuitenkin sitä aamua kun paino on alle 90 kg, tästä en nyt vielä niin nauti. Mutta olen varma, että uusi kymmenluku tulee vastaan jo huomenna tai ylihuomenna.
Olen yllättynyt, että Nutrilettien kanssa on sujunut näin kivasti. Ensimmäisenä päivänä aamupalaksi oli "suklaapirtelö", sen juominen kesti kauan ja sitä piti tuunata ensin 0,5 desillä kahvia, sitten saman verran lisää, lopuksi vielä 2 tl pikakahvijauhetta. Silti yökin litkun juotuani. Tomaattinen välipalaliemi oli seuraavana vuorossa ja kyllä pelotti maistaa. Lisäsin siihen keitettyjä pakasteherneitä ja minitomaatin paloja sekä maustoin hyvin paprikalla, chilillä ja valkosipulijauheella. Nam! Samoin kasvisliemi maistui maustettuna. Pastat on nyt myös maistettuna, tuunattuina nekin menevät mukavasti alas. Patukat tietenkin myös... :D Pirtelöt ja jälkiruokavanukkaat sai eilen uuden kodin raskaana olevalta ystävältäni, joka niistä pitää. Ehkä syksyllä tulee hänelle tarpeeseen vauvakilojen kanssa.
Yllätyin myös siitä, että vaikka kaloreita tuleekin vähän (max. 1000/vrk), niin ei ole ollut suurempia ongelmia nälän kanssa. Ekana iltana oli mieletön syömishalu, joka meni ohi porkkanoita järsimällä. Eilinen menikin jo hyvin, saas nähdä mitä tämä päivä tuo tullessaan.
Olen yllättynyt, että Nutrilettien kanssa on sujunut näin kivasti. Ensimmäisenä päivänä aamupalaksi oli "suklaapirtelö", sen juominen kesti kauan ja sitä piti tuunata ensin 0,5 desillä kahvia, sitten saman verran lisää, lopuksi vielä 2 tl pikakahvijauhetta. Silti yökin litkun juotuani. Tomaattinen välipalaliemi oli seuraavana vuorossa ja kyllä pelotti maistaa. Lisäsin siihen keitettyjä pakasteherneitä ja minitomaatin paloja sekä maustoin hyvin paprikalla, chilillä ja valkosipulijauheella. Nam! Samoin kasvisliemi maistui maustettuna. Pastat on nyt myös maistettuna, tuunattuina nekin menevät mukavasti alas. Patukat tietenkin myös... :D Pirtelöt ja jälkiruokavanukkaat sai eilen uuden kodin raskaana olevalta ystävältäni, joka niistä pitää. Ehkä syksyllä tulee hänelle tarpeeseen vauvakilojen kanssa.
Yllätyin myös siitä, että vaikka kaloreita tuleekin vähän (max. 1000/vrk), niin ei ole ollut suurempia ongelmia nälän kanssa. Ekana iltana oli mieletön syömishalu, joka meni ohi porkkanoita järsimällä. Eilinen menikin jo hyvin, saas nähdä mitä tämä päivä tuo tullessaan.
maanantai, 8. helmikuuta 2010
Alku.
Olen läski. BMI:ni on 30,9, eli olen merkittävästi ylipainoinen. Pituutta on 172 cm. Painoa nyt 90.8 kg. Eilen oli 91.5, joten vuorokauden saldo on -700 g.
Aloitin eilen tappelun tätä ihraa vastaan Nutrilettien avulla. Säälittävää joo, mutta niin paljon olen jo lukenut hyviä kokemuksia, että on hyvä mieli testata itse.
Läskiyshistoriani:
Lapsena ja nuorena olin hoikka tai jopa laiha. Lukioaikoina painoin vähän päälle 50 kg ja toivoin aina lihovani. Muutettuani kotoa syksyllä -00 painoa alkoi pikkuhiljaa kertyä. Aluksi se oli mukavaa, mutta jossain vaiheessa aloin tuntemaan itseni liian painavaksi. En kuitenkaan niin paljon, että olisin tehnyt mitään sen eteen. Nykysilmillä katsottuna en edes ollut tuolloin "lihava".
Syksyllä -04 ennen ensimäistä raskauttani painoin kuitenkin jo 68-69 kg. Raskausaikana paisuin yli 20 kg, mutta 8 kk:n kuluttua synnytyksestä olin normaalimitoissani. Osasyynä oli muutaman viikon karppaus keväällä, mutta enemmänkin laihtumiseen vaikutti ehkä se, että olin tuolloin totaali-yh, ja se varmasti kuluttia aika paljon.
Jossain vaiheessa painoa alkoi sitten taas kertyä. Muistelen, että kesällä -07 nykyisen mieheni tavattuani painoin n.72 kg. Sitten se olikin menoa... Keväällä -08 vaaka näytti 78 kg. Ja siitä taas raskaustoi mukanaan reilu 20 kg. 100 kg ei kuitenkaan ehtinyt mennä rikki. Jotain positiivista. Jälkitarkastuksessa painoin 100 g vähemmän kuin tänään ja toukokuun Kreikan loman aikaan muistelin painavani n. 85 kg. Kesäkuussa mies aloitti sitten työt Helsingissä, me jäimme vielä Vaasaan. Viikonloppuina näimme joko Vaasassa tai Helsingissä. Näihin aikoihin aloin viimein huomaamaan masennuksen oireita, väsymys oli ilmoitellut itsestään jo aiemmin. Pikkumies ei antanut juurikaan nukkua, mutta synnytyksen jälkeen hormonit kai suojasivat yliväsymykseltä. Kesään ajoittui huonoimmat yöt vauvan kanssa sekä yksinäisyys, ja pian paino alkoikin taas nousta. Pikkuhiljaa ja huomaamatta.
Pahimmillaan taisin olla tammikuussa joulun jäljiltä, jolloin painoin melkein 95 kg. Tuolloin tuli jo niin paska olo, että oli tehtävä jotain. Aloin syödä kevyemmin: terveellisemmin ja ennen kaikkea vähemmän. Annokseni ovat yleensä olleet valtavia ja lisääkin on pitänyt ottaa. Sitten hetken kuluttua kaappeja tonkimaan ja illalla sohvalla tv:n edessä on mennyt suklaalevy ihan vaivatta -useamman kerran viikossa.
Pari viikkoa meni kevyemmin ja painokin putosi. Eilen sitten oli hyvä jatkaa tulosten tekoa Nutrilettien kera. Sitä taivalta tässä nyt tullaankin seuraamaan.
Hoikkuustulevaisuus:
Tavoitteenani on laihtua ainakin 20 kg. Mikä tahansa kutosella alkava paino on hyvä. Mutta nyt alkuun tähtään edes siihen, että paino alkasi seiskalla. Sillä kehtaisi jo esiintyä bikineissä :)
Let' s see..
Aloitin eilen tappelun tätä ihraa vastaan Nutrilettien avulla. Säälittävää joo, mutta niin paljon olen jo lukenut hyviä kokemuksia, että on hyvä mieli testata itse.
Läskiyshistoriani:
Lapsena ja nuorena olin hoikka tai jopa laiha. Lukioaikoina painoin vähän päälle 50 kg ja toivoin aina lihovani. Muutettuani kotoa syksyllä -00 painoa alkoi pikkuhiljaa kertyä. Aluksi se oli mukavaa, mutta jossain vaiheessa aloin tuntemaan itseni liian painavaksi. En kuitenkaan niin paljon, että olisin tehnyt mitään sen eteen. Nykysilmillä katsottuna en edes ollut tuolloin "lihava".
Syksyllä -04 ennen ensimäistä raskauttani painoin kuitenkin jo 68-69 kg. Raskausaikana paisuin yli 20 kg, mutta 8 kk:n kuluttua synnytyksestä olin normaalimitoissani. Osasyynä oli muutaman viikon karppaus keväällä, mutta enemmänkin laihtumiseen vaikutti ehkä se, että olin tuolloin totaali-yh, ja se varmasti kuluttia aika paljon.
Jossain vaiheessa painoa alkoi sitten taas kertyä. Muistelen, että kesällä -07 nykyisen mieheni tavattuani painoin n.72 kg. Sitten se olikin menoa... Keväällä -08 vaaka näytti 78 kg. Ja siitä taas raskaustoi mukanaan reilu 20 kg. 100 kg ei kuitenkaan ehtinyt mennä rikki. Jotain positiivista. Jälkitarkastuksessa painoin 100 g vähemmän kuin tänään ja toukokuun Kreikan loman aikaan muistelin painavani n. 85 kg. Kesäkuussa mies aloitti sitten työt Helsingissä, me jäimme vielä Vaasaan. Viikonloppuina näimme joko Vaasassa tai Helsingissä. Näihin aikoihin aloin viimein huomaamaan masennuksen oireita, väsymys oli ilmoitellut itsestään jo aiemmin. Pikkumies ei antanut juurikaan nukkua, mutta synnytyksen jälkeen hormonit kai suojasivat yliväsymykseltä. Kesään ajoittui huonoimmat yöt vauvan kanssa sekä yksinäisyys, ja pian paino alkoikin taas nousta. Pikkuhiljaa ja huomaamatta.
Pahimmillaan taisin olla tammikuussa joulun jäljiltä, jolloin painoin melkein 95 kg. Tuolloin tuli jo niin paska olo, että oli tehtävä jotain. Aloin syödä kevyemmin: terveellisemmin ja ennen kaikkea vähemmän. Annokseni ovat yleensä olleet valtavia ja lisääkin on pitänyt ottaa. Sitten hetken kuluttua kaappeja tonkimaan ja illalla sohvalla tv:n edessä on mennyt suklaalevy ihan vaivatta -useamman kerran viikossa.
Pari viikkoa meni kevyemmin ja painokin putosi. Eilen sitten oli hyvä jatkaa tulosten tekoa Nutrilettien kera. Sitä taivalta tässä nyt tullaankin seuraamaan.
Hoikkuustulevaisuus:
Tavoitteenani on laihtua ainakin 20 kg. Mikä tahansa kutosella alkava paino on hyvä. Mutta nyt alkuun tähtään edes siihen, että paino alkasi seiskalla. Sillä kehtaisi jo esiintyä bikineissä :)
Let' s see..
Minä. Jag. I.
- 28-vuotias
- nainen
- naimisissa 39 v. miehen kanssa <3
- 2 lasta <3
- hoitovapaalla
- satunnaisesti töissä (iltoja & viikonloppuja silloin tällöin)
- opiskelen sairaanhoitajaksi
- pidän lukemisesta
- en pidä talvesta, lumesta enkä kylmästä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
